Mukanani muuttivat kaupunkiin Tapsa ja Lillukka, ainakin näin ensalkuun.
Näiden kahden lenkkeilykäyttäytyminen on ollut ajoittain kovin puutteellista ja edessä on vielä muutama ylämäki kohti hienoa remmikäyttäytymistä lähiössä. Väitän että Riemuääliöt luulevat olevansa täällä vaan hauskanpidossa – kuten maallakin.
Molempia kiinnostaa lukuisat lajitovereiden allekirjoitukset lumipenkoissa ja Lillun mielestä vastaantulevat koirat ovat kaikki kavereita ja ihmisiäkin tulisi käydä nuuhkimassa. Allekirjoittanut on asiasta kuitenkin erimieltä (ehkäpä osa vastaantulijoistakin) ja tässä riittääkin haastetta toviksi.
Kun yhdistää 2 riemuääliökaksosta ja 2 leveää pehmopantaa, ei hihnasta nyppiminen käytännössä ”tunnu missään”. Kaikenhuipuksi haaveilin ensalkuun parin fleksin hommaamisesta mutta haudataanpa se ajatus tuonnemmaksi…
Noh, ”kurinpitotreenit” alkavat ensi viikolla kun raahaudumme tottiskentälle pitkästä aikaa. Piti tuossa kaivella ihan patukkaa ja narupalloa esille. Vielä kun löytäisin naksuttimen jostakin kätköistä…
Jäälläkin on käyty vähän juoksentelemassa vaikka siellä vettä ja sohjoa onkin ollut, lumen alla pelästyttämässä allekirjoittanutta. Väsyttävintä tuntuu kuitenkin nyt olevan pelkkä lähiölenkkeily, kaikkine hajuineen ja vastaantulijoineen.
